Just another day

Nyt ollaan siinä vaiheessa kasvukautta, että pellolle mennään seuraavan kerran puimurin kanssa. Ruis ja mallasohra ovat tähkällä ja rapsi ja härkäpapu kukassa. Kuminan kukinta on ohi ja kasvusto alkaa hiljalleen ruskistua. Puimaan sitä pääsee kuukauden päästä ja viljoja ehkä puolentoista. Papu ja rapsi nauttivat kasvukaudesta syyskuulle asti.

Mitä viljelijä sitten puuhaa, jos pellolla ei kerran käydä seuraavaan kuukauteen? Jostain niitä töitä aina putkahtaa, koska tekemättömien töiden lista on toistaiseksi joka kesä ollut ehtymätön. Töiden määrä johtunee siitä, että viljelijän ammatti on ehkä maailman monipuolisin. Peltojen pöllyttämisen lisäksi olen itsekin taipunut viime aikoina muun muassa metsuriksi, maalariksi, timpuriksi, talonmieheksi, keritsijäksi, kätilöksi, valokuvaajaksi, graafikoksi, tiedottajaksi, kirjanpitäjäksi… näin äkkiseltään mainitakseni. Peltojen lisäksi kun hoidettavana ovat metsät, tiet, kymmenet rakennukset, pihamaat ja tietysti myös lampaat.

Miltä sitten viljelijän tyypillinen työpäivä peltosesongin ulkopuolella näyttää? No, tältä:

Heinäkuinen arkipäivä, lämpötila +15 astetta, pilvistä

Heräsin kuuden tienoilla Teron tuijotukseen. Hän nousi pian sängystä ja lähti naamanpesun jälkeen kohti Hauhoa ja töitä. Väsytti, joten käänsin selän kellolle ja nukuin vielä puoli tuntia. Puoli seitsemän jälkeen könysin ylös sängystä. Keitin aamupuurot mikrolla ja lueskelin puuroa lusikoidessani pari päivää vanhan Maaseudun Tulevaisuuden. Odotin vielä Aamu-TV:n uutisten kello seitsemän säätiedotuksen telkkarista, jonka jälkeen vedin työvaatteet päälle ja lähdin töihin.

Nappasin autokatoksen seinustalta pyörän ja ajoin mäkeä alas 100 metrin työmatkani navetalle. Ensimmäiseksi kauhoin navetan viereisellä laitumella oleville pässipojille aamukaurat kaukaloihin ja vaihdoin juomaveden. Sitten otin samat eväät mukaani ja ruokin kuivurin takana vähän kauempana emojensa kanssa laitumella oleilevat uuhikaritsat.

Aamupalojen jaon jälkeen vedin moottorisahan käyntiin ja karsin edellisenä päivänä kovalla tuulella metsälaitumella kaatuneen kuusen latvarungot. Heittelin havut energiahavukasaan ja jätin rungot odottamaan polttopuiden tekijää. Sitten vaihdoin sahan siimapäällä varustettuun raivuriin ja pärryytin pihalaitumen aidanaluset puhtaiksi heinistä. Sähköaita kun ei toimi, jos lanka saa heinistä maata. Vielä piti pujottaa pitkän teräsrassin avulla sähköjohto tien ali rummun läpi ennen kuin pässit vaihtoivat ohjatusti osoitetta tien toiselle puolelle.

Kello oli vähän yli kymmenen, kun jatkoin lammaslaitumen viereiselle parsapellolle. Kuukausi sitten istutetut parsat olivat jo hyvin taimella, kuten ensimmäiset rikkakasvitkin. Äiti kaverina aloimme kitkeä pitkillä juurikaskuokilla 31:tä parsariviä. Yhdentoista jälkeen äiti ehdotti ruokaa ja myönnyin heti. Heinäkuinen viima sai tipan muodostumaan nenänpäähän, joten ruuan jälkeen pitäisi lisätä vaatetta. Ruuan ja lämpimän minttuteen jälkeen hain kotoa takin ja pipon. Kitkemistä jatkettiin hetken yhdessä, kunnes äiti lähti omiin puuhiinsa. Sain urakan valmiiksi puoli kolmen aikaan. Nappasin vielä etukuromaajalla parsapellon laitaan peitellyn suursäkin pohjan lannoitetta ja vein sen ladon päätyyn varastoon.

Päivän viimeisenä hommana oli tarkoitus asetella rännikaivot navetan nurkkiin. Vesikourut ja rännit laitatettiin navettaan jo toissa kesänä, kaivotkin ostin jo viime kesäksi, mutta vielä ne odottivat aikaansa, joka oli siis nyt. Putket ja pieni salaojakaivokin olivat jo maan alla. Ei siis tarvittu kuin vähän lapiointia, pienen äherryksen säestämää putkien katkomista puukolla, putkien asettelua ja kaivot olivat paikallaan. Lopuksi hain vielä etukuormaajalla ja lumikauhalla lisää soraa täytteeksi.

Kello näytti puoli viittä ja lähdin lompsimaan raivurin ja muiden vermeiden kanssa kotimäkeä kohti. Kotona söin edellisen päivän ruokia ja rasian omia mansikoita. Hetken huilin jälkeen otin tietokoneen syyliini sohvalle, levitin lattialle muutaman kansion ja aloin suunnitella seuraavia metsänhoitotoimenpiteitä. Kun suunnitelmat olivat selvillä, siirsin muutamia kuvia kännykästä koneelle, muokkasin vähän nettisivujen etusivua ja aloin kirjoittaa tätä blogitekstiä. Jossain välissä myös Tero kotiutui töistä. Puoli kahdeksalta kipaisin vielä pyörällä katsomassa, että päkäpäillä oli kaikki hyvin. Kotona olin kahdeksan jälkeen ja siellä odottikin jo lämmin sauna.

Sellainen työpäivä. Toista samanlaista ei ole ollut eikä tule, siitä pitää tämä ammatinvalinta huolen. Heinäkuu jatkuu nurkka- ja metsähommia tehden. Avointen maatilojen päivä 14.7. työllistää luonnollisesti aika paljon koko tilan väkeä ja sitten pitääkin jo valmistella puimuri ja kuivuri kuminan puintia varten. Kaikkea kivaa siis luvassa!