Kasvukausi pakettiin

Edellisestä blogitekstistä on hujahtanut tasan kaksi kuukautta. Joko tuona aikana on ollut niin paljon tekemistä, ettei rouva viljelijä ole ehtinyt istahtaa tietokoneen ääreen tai sitten kesän turnausväsymys painaa jo päälle. Veikkaan syyksi molempia. Nyt on kuitenkin hetki aikaa istua lauantaiaamuna sohvannurkassa läppäri sylissä ja analysoida mennyttä syksyä.

Kumina oli kuivan kesän sankari

Elokuu alkoi nimensä mukaisesti elonkorjuulla. Heinäkuun helteissä ruskettunut kumina puitiin pois ensimmäisenä, kuivana ja roskattomana. Kesän kuivuus ja kuumuus ei porkkanajuurista kuminaa paljoa liikuttanut, päinvastoin. Lämmin sää kukinta-aikaan takasi hyvän pölytyksen. Kun syvä juuri antoi kasville vettä eikä taudeista tai tuholaisista ollut liiemmin kiusaa, tuli meillä kuminasta huippusato. Kuivurillakin kohdattiin positiivinen ongelma, kun kovasti tuoksuvat kuminan siemenet eivät mahtuneetkaan niille suunniteltuihin siiloihin, vaan niille piti uhrata yksi siilo lisää.

Kumina kukki pitkään ja hartaasti kesäkuun mukavassa lämmössä.

Viljat kyykkäsivät

Lämmin elokuu valmistutti viljoja vauhdilla ja meillä puitiinkin joka viikko jotain. Puintien ja kasvien välillä korjattiin Sampo-vanhusta. Pirteästä kakskutosesta kun on aina joku laakeri hajalla tai stefa vuotaa. Mallasohra näytti loppukesästä muutamien sateiden jälkeen jo ihan mukavalta. Valmistuttuaan se kuitenkin ränsistyi nopeasti eikä puimurin tankkiin ropissut jyviä toivotulla tahdilla. Sato jäi oman viljelyhistoriani surkeimmaksi. Kaiken lisäksi liian korkea valkuainen jyvässä muutti mallasohran rehuohraksi ja lohkaisi samalla myös siivun hinnasta. Ruis jatkoi samalla linjalla. Huonosti talvehtineet ja lumihomeen syömät osat kasvustoista olivat surkeita. Sato jäi ohran tavoin vähiin.

Alkukesän kuivuudesta kärsinyt mallasohra valmistui jo elokuun puolivälissä.

 

Ruista tuli hyvin talvehtineilta alueilta paljon, mutta huonosti talvehtineilta surkeasti.

Viljojen jälkeen oli pitkäksi venähtäneen härkäpavun vuoro. Pavun valmistuttaa yleensä kasvitauti nimeltä suklaalaikku. Tänä syksynä tautia ei juuri näkynyt, vaan pavunvarret alkoivat nyykähdellä heinäkuun helteen ja kuivuuden voimasta. Puinnin aikaan pavut olivat jo puintivalmiita, palot alkoivat jo avautua, mutta kasvin varret olivat vielä vihreitä. Puinti kuitenkin onnistui, mitä nyt kerran meni kolakuljetin niin pahasti tukkoon, että sitä punnerrettiin pari tuntia auki. Satoa pavusta tuli kohtalaisesti, enemmänkin olisi voinut, mutta minkäs teet.

Härkäpavun kukinta ja sitä myöden palkojen muodostus loppui heinäkuun helteissä.

Mitä jäi käteen?

Viimeisenä laariin saatiin rapsit, joista viimeisen kuivurillisen puin tällä viikolla. Pitkään kukkinut kasvusto jäi kevätkuivuudessa harvaksi, mutta näytti kasvinviljelyagronomin silmään silti ihan kohtuulliselta. Sato oli samaa tasoa pavun kanssa. Ei huippu, mutta ihan kohtuullinen kumminkin.

Rapsi kukki komeasti heinäkuun alussa.

Mitä sitten jäi öljyisen työrukkasen peittämään käteen kasvukaudesta 2018? Ainakin se ajatus, että maanviljely olisi huomattavasti helpompaa, jos saisi itse päättää koska sataa ja koska paistaa. Se ei liene toistaiseksi mahdollista muualla kuin kasvihuoneessa. Toinen tapa lieventää kuivuutta tai liikaa märkyyttä on maan kasvukunnon parantaminen. Kun maahan saadaan lisää eloperäistä ainesta, sen vedenpidätyskyky ja rakenne paranevat. Kuivana kautena maassa riittää vettä pidempään ja märkänä taas maa läpäisee vettä paremmin. Samalla maahan varastoituu myös hiiltä, mikä on hyvä juttu ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Maan kasvukunnon parantaminen on pitkän tähtäimen työtä eikä tuloksia saa ulosmitattua vielä yhdessä tai kahdessa kesässä. Meillä tuo työ alkaa toden teolla, kun tila siirtynee luomuun vuonna 2020.

Aina kun viimeinen satsi on saatu kuivurista siiloon vierähtää rinnan päältä vähintäänkin jalkapallon kokoinen kivenmurkula. Taistelu parempien satojen puolesta on ohi. Loppusyksy meneekin peltojen, koneiden ja rakennusten talveen valmistamisen kanssa. Kynnän osan pelloista, putsailen ja rasvaan koneita ja siivoan kuivurin. Kuivurin ajopihan laajennuskin pitäisi tehdä loppuun ennen talvea.

Taloudellisesti kulunut kesä ei kirvoita ilmoille hurraa-huutoja. Pieni sato tarkoittaa aina pienempää tilipussia. Kun kulupuolellekin sattui odottamaton ja kallis traktoriremontti, ei viimeisen viivan alle jää suurta summaa. Tärkein syksyn ja talven työ tapahtuukin kirjoituspöydän ääressä. On laskettava ja suunniteltava, miten tulevina vuosina saisi paremmin korvausta tekemälleen työlle. Vierivä viljelijä ei sammaloidu.

Saara