Kylvöt kevättä vaille valmiit

Reilun kuukauden päästä kylvetään! Ainakin positiivisesti ajateltuna ja paino sanalla reilu. Viime viikolla viimeistelin viljely- ja kasvinsuojelusuunnitelmia. Meillä tänä vuonna keväällä kylvettäviä kasveja ovat härkäpapu, rapsi ja mallasohra. Hangen alla odottavat jo viime keväänä kylvetty kumina ja syksyllä kylvetty ruis. Lisäksi istutan vielä parsaa. Miten sitten olen päätynyt juuri tällaiseen cocktailiin?

Viljelysuunnitelman teko on kuin pelaisi vanhaa kunnon PC-peli Tetristä. Erimuotoisia ja värisiä palikoita yritetään sovittaa mahdollisimman hyvin yhteen. Koskaan ei tiedä varmasti, millainen palikka taivaalta tippuu ja mihin ja miten päin sen saa lopulta sovitettua kokonaisuuteen.

Suunnittelu alkaa jo edellisenä kesänä

Oma suunnitteluni lähtee varsinaisesti liikkeelle jo edellisenä kesänä, kun tulevan vuoden lannoitteiden tarjouspyynnöt pitää saada ilmoille. Lyhyesti sanottuna on valittava, mitä kasveja milläkin peltolohkolla seuraavana vuonna viljellään. Kasvien valintaan taas vaikuttaa vähintäänkin sata ja yksi asiaa: Mitä kasveja kannattaa taloudellisesti viljellä? Mitä kullakin lohkolla on viljelty aiempina vuosina? Miten lohkoa on muokattua? Onko siellä rikkakasveja tai kasvitautipainetta? Mikä on lohkon maalaji, muoto, koko, ravinnetila? Kaikkien näiden ja monen muun tekijän perusteella muodostetaan kunakin vuonna sopiva kompromissi. Usein lannoitteet on tilattava vähän sokkona, koska varsinainen kasvilajipaletti voi muuttua vielä monta kertaa ennen kylvöjä.

Viljelysuunnittelu muistuttaa Tetristä.

Siemenet ja lannoitteet viilataan kohdalleen talvella

Kun kasvukausi on paketoitu, syysmuokkaukset tehty ja tulevan vuoden lannoitteet on saatu kuivurinmäen latoon, tehdään varsinainen viljelysuunnitelma. Tämä sijoittuu ajallisesti optimitilanteessa heti alkuvuoteen. Todellisuudessa, jos talvella on ollut muuta tekemistä, kuten palkkatöissä käynti, suunnitelma valmistuu pienen paniikin säestämänä vasta sinivuokkojen aikaan. Tänä vuonna olen päässyt lähelle optimitilannetta, koska ulkona näkyy vielä olevan paksusti lunta eivätkä lämpötilatkaan ole vielä termisen kesän puolella.

(Mahdollisimman) lopullisen viljelysuunnitelman teko alkaa käytettävissä olevien lannoitteiden ja siementen selvittelyllä. Lannoitteiden ostokuitti kaivetaan kirjanpitomapista ja kuivurinmäen ladossa käydään kurkkimassa edelliseltä vuodelta jääneet säkinpohjat. Tämä täytyy usein tehdä vähintään kahdesti, koska se pikku lappu, johon varastomäärä on merkitty ensimmäisellä kerralla, on joutunut työhousujen mukana pyykkikoneeseen ja muistuttaa kerran pureskeltua purkkaa.

Kultakin pelloltolohkolta tehtävä viljavuusanalyysi kertoo maalajin lisäksi, kuinka paljon maassa on mitäkin ravinnetta.

Kun määrät ovat selvillä, uudet ja vanhat lannoitteet ripotellaan viljelysuunnitteluohjelmassa lohkoille ja kasveille mahdollisimman optimaalisesti. Optimaalisuutta määrittävät kasvin ravinnetarve, lohkon maa-analyysista saadut ravinneluvut sekä ympäristökorvauksen lannoitusrajat typen ja fosforin osalta. Ripottelun jälkeen tarkistetaan vielä, että suunnitelmaan kirjatut lannoitemäärät täsmäävät varastossa olevaan määrään.

Tässä vaiheessa päätetään myös viimeistään, mitä lajikkeita ja siemeniä käytetään. Löytyykö itseltä lajiteltavaa omaa siementä vai pitääkö jotain ostaa? Oma siemen lajitellaan ja siitä testataan itävyys. Lajikkeen valintaan kiinnitän erityistä huomiota. Vertailen lajikekokeiden tuloksia, googlailen kokemuksia ja kyselen hintoja. Lajike nimittäin viime kädessä määrää kunkin kasvin satopotentiaalin ja myös muut viljelyominaisuudet. Omiin lohkoihin ja oman tilan kasvuolosuhteisiin, viljelytekniikkaan ja tavoitteisiin täytyy osata valita mahdollisimman sopiva lajike. Tänä vuonna käytän omana siemenenä mallasohra Harbingeria ja härkäpapu Kontua. Rapsilla haluan viljellä satopotentiaaliltaan korkeita hybridilajikkeita, jolloin siemen on aina ostettava. Päätin vaihtaa rapsilla pitkään viljelyssä olleen Smillan uuteen Dragoon.

viljelysuunnittelun työkaluja Nikkarin tilalla
Excel on laskimen jälkeen viljelijän toiseksi paras kaveri. Sillä saa kätevästi tehtyä tankkikohtaiset kasvinsuojeluohjeet tai laskettua kasvien kannattavuudet.

Kun lannoitteet ja siemenet on viilattu kohdalleen, on tilanne jo aika hyvä. Kylvöjä helpottamaan teen vielä Excelissä ”toukojen askelmerkit” -taulukon, johon listaan oletetussa kylvöjärjestyksessä kunkin lohkon siemen- ja lannoitemäärät hehtaarilla ja koko lohkolla yhteensä. Tämä helpottaa ja nopeuttaa kylvöjä, kun lapusta näkee esimerkiksi heti montako säkkiä lannoitetta milläkin lohkolla kuluu.

Suunnitelma ei (lähes) koskaan ole toteutus

Hyvä suunnittelu sujuvoittaa töitä ja tuo viljelyyn varmuutta. Mutta koska kyse on maanviljelystä, kaikki ei koskaan mene kuten on suunniteltu. Vasta keväällä nähdään, voiko suunnitelman toteuttaa kuten oli tarkoitus vai pitääkö sitä olosuhteiden takia muuttaa. Jos esimerkiksi ruis ei olekaan talvehtinut hangen alla, vaan sienitauti lumihome on jyllännyt kasvustossa, täytyy pelto kylvää uudelleen esimerkiksi mallasohralle. Jos taas tulee kylmä ja myöhäinen kevät, on mietittävä voiko pitkän kasvuajan rapsia ja härkäpapua enää kylvää lainkaan vai onko ne vaihdettava paniikissa johonkin muuhun kasviin.

Nyt ovat siis siemenet ja lannoitteet varastossa, tilattu tai odottavat lajittelua ja määrät täsmäävät. Kasvinsuojeluainesuunnitelmakin on kiivaan oppaiden selailun, excelöinnin ja tarjousten vertailun jälkeen lyöty lukkoon ja tankkikohtainen ohjetaulukkokin löytyy jo tulostettuna työpöydältä.

Mieli on näin kevään lähestyessä toiveikas ja lasi vielä puoliksi täynnä. Tulevan kasvukauden sadosta ei ole vielä kiloakaan menetetty ja kaikki on mahdollista. Nyt siis jatketaan kylvöjen valmistelua ja haistellaan kevään tuloa.

Saara