Parsa tuli taloon

Tämän kasvinviljelytilallisen työmaa hämäränä ja märkänä marraskuun maanantaina sijaitsee tietokoneen ja työtuolin välissä. Tähän aikaan vuodesta on mukavaa, kun saa aika vapaasti valita mitä tekee ja milloin. Toki lampaat on ruokittava ja niiden kanssa seurusteltava päivittäin, mutta jos sataa 45 asteen kulmassa, voi metsänraivauksen siirtää poutapäivälle ja avata sen sijaan läppärin.

Saanko esitellä, parsa!

Viime kesä oli Nikkarin tilalle ja minulle viljelijänä merkkipaalu monessakin suhteessa. Ensinnäkin se oli ensimmäinen kesäni täysipäiväisenä viljelijänä. Toisekseen viime kesänä tein vihdoin päätöksen, että tila siirtyy luomuun vuonna 2020. Mutta ehkä viljelyllisesti isoin juttu oli se, että toukokuun lopussa puimalapeltoon istutettiin vihreää parsaa.

 

Pintaan noussut parsa kesäkuun lopulla, vielä ilman rikkakasveja.

Miksi parsaa? Innostuin parsasta kuutisen vuotta sitten, kun viljelijäkaveri ehdotti yhteistilausta puutarhakasvien siemenistä. Tilasin pienen pussin parsan siemeniä ja kasvattelin niistä taimet omalle kasvimaalle. Monivuotinen, vahvan juurakon turvin satoa tuottava kasvi kiehtoi. Kun vuosia mielessä pyöritelty oman tilan kehityssuunta alkoi selkiytyä joitakin vuosia sitten, päätin lähteä tosissani parsan tielle.

Hämäläisen viljelijän kasvi

Parsa on oiva kasvi hämäläiselle viljelijälle. Hollannissa esikasvatetuista juurakoista voi kerätä satoa ensimmäisen kerran vasta muutaman vuoden päästä istutuksesta. Juurakon pitää ensin antaa kunnolla kasvaa ja vahvistua, jotta se keväällä jaksaa pukata nuorina kerättävät versot maasta heti ilmojen lämmittyä touko-kesäkuussa. Kun juurakko on kunnolla vahvistunut, voi sama parsakasvusto tuottaa satoa jopa kymmenenekin vuotta.

Kasvimaani kevään ensimmäiset parsat.

Parsaa ei Suomessa viljellä kovinkaan monella tilalla saati suurella pinta-alalla. Tietoa sen viljelystä ei siksi ole kovinkaan paljon saatavilla. Olenkin turvautunut muutamien viljelijäkollegoiden kokemusten lisäksi muun muassa YouTube-videoihin parsatiloilta ympäri maailmaa. Pioneeriviljely, jolta viime kesä parsan osalta tuntui, on innostavaa, mutta välillä rassaavaa epävarmuuden kanssa painiskelua.

Kokeilin myös parsan istutusta omilla siementaimilla. Päädyin kuitenkin käyttämään jatkossa vain juurakoita.

Taistelua rikkojen kanssa

Parsamaa päätettiin sijoittaa kuivurin alapuolelle, aurinkoiselle ja hietaiselle 40 aarin peltokaistaleelle. Kun kaikki 7000 juurakkoa ja 1000 siementainta oli toukokuun lopussa saatu itse kehitettyjen koneviritelmien (onneksi tilan kaksi vanhaa isäntää ovat lähes Pelle Pelottoman veroisia keksijöitä koneiden virityksen kanssa) ja perheen kolmen sukupolven voimalla maahan, alkoi kamppailu rikkakasvien kanssa.

Parsan juurakot pötköllään istutusvaossa.
Istutusvaot vedettiin hetken harjoittelun jälkeen umpeen tuunatulla perälevyllä.

Kylvin leveisiin riviväleihin nurmen, jota leikkaamalla oli tarkoitus pitää rikat aisoissa. Ensinnäkin pintaan kylvetty nurmi iti kunnolla vasta syksyllä. Rikat kyllä itivät heinäkuun muutamien sateiden jälkeen ja puskivat itsensä rivivälistä parsariviin leikkurista välittämättä. Alkoi kitkeminen, oman ja naapuritilan työvoiman avulla. Kitkeminen auttaa toki, mutta on työlästä. Tästä alkoi haran kehittely. Hara on edelleen vielä ajatuksen tasolla, mutta sen on tarkoitus aineellistua talven aikana ensi kasvukaudeksi. Lopullinen rikkojen torjunta tulee todennäköisesti olemaan sekä kitkentää että harausta.

Kitketyt parsarivit ja rikkoja pullistelevat rivivälit. Leikkurilla ne sai aina hetken pidettyä aisoissa.
Parsa syksyn väreissä.
Ajoin ensimmäisissä pakkasissa rusehtuneet parsat marraskuun alussa matalaksi.

Lisää parsaa, lisää haasteita

Uskoni kotimaiseen vihreään parsaan on kova. Siksi istutan ensi keväänä sitä lisää, hehtaarin. Parsa on terveellinen ja herkullinen kevään ensimmäinen tuore kasvis. Kotimaiset tuoreet parsat lyövät kauempaa tuodut mattoon heti ensi puraisusta. Ero maussa on iso. Mutta ennen kuin saan myydä yhtäkään omaa parsapunttia on edessä vielä useita kasvukausia sekä uuden hallin rakentaminen kauppakunnostustiloineen ja kylmiöineen. Siis marraskuun pimeydessäkin kärsä pystyssä kohti uusia haasteita.

Saara

Loppuun vielä vanhan isännän ja pikkuverkun tyylinäyte parsavaon vedosta.