Sukkaa pukkaa

Kuluneella viikolla on Nikkarilla kuulunut paljon isojen ja pienten lampaiden määkimistä. Tilan seitsemästä emouuhesta neljä on karitsoinut viikon sisällä. Tämä on tarkoittanut lampurille ja lammaskuiskaajalle (äidilleni) tiheää ramppaamista lampolassa, aikaisia aamuja ja tuttipullojen pesua. Normaaleja töitä on sitten yritetty tehdä lampolakeikkojen väleissä.

Itse karitsoista kirjoittelen lisää sitten kun kaikki pikkumääkijät ovat maailmassa. Lampaisiin tämäkin kirjoitus kuitenkin liittyy. Sain vihdoin tänään valmiiksi koko talven kesken olleet pitkät villasukat. Neuloin ne omien ruskeiden lampaidemme villasta kehrätystä kolmisäikeisestä karstalangasta.

Lanka alkaa lampaasta

Keritsen omat lampaamme kahdesti vuodessa, keväällä toukokuun kieppeillä ja syksyllä lokakuun korvilla. Meidän bäämme ovat suomenlampaita, joilla on erityisen hieno ja pehmeä villa, joka kasvaa hurjasti. Puolessa vuodessa villa kasvaa ihon pinnasta jopa kymmeneen senttiin. Kapoisat lampaat muuttuvat paksuiksi villapalloiksi. Kerinnän jälkeen ne ovat ihmeissään, kun päältä putoaa paksu villatakki pois.

Keritsimellä saa leikattua villan siististi ja se pysyy pitkänä.

 

Olen opetellut keritsemään lampaat itse. Ne seisovat tilan vanhemman agronomin (isäni) nikkaroimassa kerintätelineessä ja minä vetelen villaa poikki kerintäkoneella. Lammaskuiskaaja siistii samalla kriittisiä paikkoja saksilla. Selän, kylkien ja kaulan villa saadaan yleensä talteen lankoja varten. Mahan alunen ja peräpään villa on sen verran huonolaatuista, että se ei kehruuvillaksi kelpaa. Yhdeltä lampaalta tulee meillä hyvälaatuista villaa noin kilo kerralla.

Villasta langoiksi

Koska lammaslaumamme on niin pieni, villaakin kertyy vuosittain vain muutamia kiloja kutakin väriä. Tähän asti olemme lähettäneet ne merijärveläiseen pienkehräämöön, kehräämö Christinaan. He kehräävät pieniäkin villaeriä ja laatu on ollut hyvä. Kehräämöstä villat tulevat noin puolen vuoden päästä isoina lankavyyhteinä takaisin. Niistä rullailen itse yläkerrän päätyhuoneen lankapajalla pienempiä 100 gramman keriä ja vyyhtejä.

Pietaryrtillä värjättyä villalankaa
Pietaryrtillä värjätty lanka tuoksuu edelleen huumaavan yrttiseltä.

Oma lankamme on 100 prosenttista värjäämätöntä villaa. Sen arvokkain ominaisuus on kuitenkin siinä  säilynyt lanoliini. Villa pestään kehräämöllä, mutta siihen jää silti jäljelle villan rasvaa, lanoliinia. Lanoliini on peräisin lampaiden ihosta ja se tekee niiden villasta lämpimän ja eristävän. Omat lankamme eivät myöskään pistele ja niissä on vielä jäljellä villan tuoksu. Värejä meillä on kolme, kuten on kolmen värisiä lampaitakin, valkoisia, mustia ja ruskeita. Tulevaisuudessa aion myös kokeilla eri väritsen villojen sekoittamsita, jolloin voisi saada esimerkiksi vaalean ruskeaa ja harmaata lankaa. Viime kesänä kokeilimme lammaskuiskaajan kanssa myös lankojen kasvivärjäystä pietaryrtillä. Lopputuloksena saimme kauniisti vihreään taittuvaa keltaista lankaa, joka tuoksuu yrttiselle. Kasvivärjäyskokeilut tulevat varmuudella jatkumaan myös tulevana kesänä.

Pitkät palmikkosukat

Pitkät palmikkosukat suomenlampaan villalangasta
Helmikuusta asti kesken olleet pitkät palmikko sukat valmistuivat tänään.

Pitkät villasukat ovat olleet neulontalistallani jo monta talvea. Aloitin ne helmikuussa ystäväni luona Norjassa ja suunnittelinkin aluksi varsiin norjalaistyylistä kirjoneuletta. Kun kuvio oli jo puolisääressä, päätinkin purkaa koko hoidon. Kuvio ei toiminut kapeassa sukassa. Vaihdoin kirjoneuleen palmikkoon ja googlasin mallin leveälle palmikkohässäkälle. Varren alkuun resoriksi ja sukan takapuolelle tein valepalmikkoa. Palmikkohässäkkä oli aika haastava neulottava ja pieniä virheitäkin siihen aina välillä tuli, mutta sukassa se näyttää hyvältä. Nyt kelpaa talven (ja kesän) tulla!

Jos palmikkosukkien ohje kiinnostaa, löytyy se tästä -> Pitkät palmikkosukat Nikkarin karstalangasta

Saara

norjalaispaita Nikkarin langasta
Viime syksynä neuloin omalla langalla myös norjalaistyylisen villapaidan.