Tilan tarina

Nikkari on hämäläinen kasvinviljelytila, jossa tuotetaan ruokaa suurella sydämellä. Ruuan lisäksi tilalla huolehditaan metsistä, maatalousluonnosta ja maisemasta. Tila sijaitseekin maakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella.

Tilan visiona on tuottaa puhdasta ja laadukasta kotimaista ruokaa ekologisesti ja ympäristöä kunnioittaen. Tilalle on tärkeää myös pysyä mukana ruuantuotannon kehityksessä ja jatkaa tilan sukupolvien ketjua.

Viljelyssä

Nikkarin kasvinviljelytila sijaitsee Hämeenkosken pitäjän Etolan kylässä. Tilalla viljellään puitavia peltokasveja ja hoidetaan metsiä.
Pelloilla kasvaa vuodesta riippuen mallasohraa, syysruista, rapsia, kuminaa, härkäpapua ja nurmia.

Mallasohra myydään oluen raaka-aineeksi, rukiista leivotaan Lahdessa leipää, rapsi puristetaan Kirkkonummella ruokaöljyksi, kumina viedään mausteeksi ympäri maailman, härkäpapu myydään lähialueen lehmien ruuaksi ja nurmet jauhaa tilan oma pieni lammaskatras.

Tänä vuonna tilalle istutetaan myös ensimmäiset parsat. Satoa niistä odotetaan ensimmäisen kerran keväällä 2020.

Tilan väki

Tilaa pyörittää emäntä ja talon tytär Saara. Hän luki itsensä agronomiksi ja halusi jatkaa myös sukutilan viljelyä. Sukupolvenvaihdos tehtiin 2011 kesällä. Valmistumisensa jälkeen Saara on kerännyt työkokemusta ja verkostoja sekä maatalouden neuvonnan että edunvalvonnan aloilta. Vuoden 2018 alusta hän ryhtyi täysipäiväiseksi viljelijäksi.

Harjoittelukesänään K-koetilalla Hauholla Saara löysi isännäksi hauholaisen Teron. Tero on edelleen suurimman osan vuodesta töissä nykyisellä Lantmännen Agron koetilalla, mutta auttelee tilan töissä aina ehtiessään.

Tilanväkeen kuuluvat myös parin kilometrin päässä asuvat Saaran vanhemmat sekä tilan vanhassa päärakennuksessa asuva setä. Vanha polvi häärii aktiivisesti tilan töissä mukana. Ylimääräisille käsipareille ja traktorikuskeille onkin etenkin touko- ja puintiaikaan kovasti tarvetta.

Lampaat

Vanha navetta sai uusia asukkaita kesällä 2014, kun sinne muutti viisi suomenlampaan uuhikaritsaa. Siitä lähtien lampaat ovat elävöittäneet tilan elämää ja pihapiiriä. Aikuisia uuhia on nykyään vajaa kymmenen ja karitsoita syntyy keväisin tusinan molemmin puolin. Lihaa saadaan omiksi tarpeiksi ja tutuille. Villaa, lankoja ja taljoja riittää paremmin myyntiin asti. Lampaat ovat tulleet osaksi perhettä ja miljöötä ja niiden seurasta nauttii koko tilan väki.

Historia

Aitan katonharjalla pyörivän sukuviirin lukema 1745 kertoo, että Nikkarit ovat viljelleet samoja vainioita Hämeenkosken Etolassa jo pian 300 vuotta. Tai eivät kirjaimellisesti aivan samoja. Etolassa nimittäin toteutettiin Suomen ensimmäisiä tilusjakoja 1800-luvun lopulla. Jaossa osa aiemmin kylän keskellä sijainneista taloista sijoitettiin kauemmas. Niin myös Nikkarin talo ja osa talousrakennuksista siirrettiin hirsi kerrallaan nykyiselle paikalleen, mäen päälle kylän keskuksesta koilliseen.

Nikkarin taloa on ehtinyt viljellä jo kahdeksan sukupolvea. Peltoja on kylvetty ja metsiä hoidettu hämäläisellä tarmolla ja ahkeruudella. Nykyisen emännän isovanhemmat, mummu ja pappa, lypsivät vielä lehmiä vuonna 1935 valmistuneessa punatiilisessä kivinavetassa. Viimeiset lehmät lähtivät 1980-luvun alussa. Mummu oli tullut taloon naapurikylän Heikkilästä, joka oli myös Nikkarin rajanaapuri. Seuraava polvi viljelikin tiloja jo yhtenä kokonaisuutena.

Seuraavan polven kolme veljestä viljelijät tilaa osittain omien palkkatöidensä ohessa ja tilalla keskityttiin peltojen perusparannuksiin ja puitavien peltokasvien sekä muun muassa sokerijuurikkaan viljelyyn. Viimeisin sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2011. Nykyinen emäntä Saara on tilan kahdeksatta sukupolvea.