Vihreää näkyvissä

Kevät on kulunut Nikkarinmäellä istuttavissa tunnelmissa. Pellot kuivuivat lumien sulettua huhtikuun lopussa muutamassa päivässä kylvökuntoon ja istumistahan siitä tietenkin seurasi. Ensin äestystraktorissa ja sitten kylvötraktorissa. Kylvöt hurautettiin valmiiksi vapun päivään mennessä ja viljelijä ehti siinä välissä käväistä juoksemassa yhden suunnistusviestinkin Ruotsin puolella.

Istumisen jälkeen on työlistalla ollut istuttamista. Rekka toi pihaan kolme lavallista kuusen taimia, jotka löimme istutusputkilla viime syksynä tehtyihin mättäisiin kolmen hengen voimin. Metsänistutus on mukavaa puuhaa, kun käki kukkuu läheisessä mäessä, metsä tuoksuu keväältä ja kuusentaimet sujahtelevat istutusputken läpi mättääseen tasaiseen tahtiin. Tämän kevään urakka, yhteensä 9210 tainta, oli kuitenkin ihan riittävästi yhdelle keväälle.

Muutama laatikollinen kuusenalkuja odottamassa istuttajaansa.
Verryttelimme istutuksia ensin koivulla. Tässä oli vielä pipo ja villapaita päällä, myöhemmin sortsit ja lippis.

Seuraavaksi istuttamisen laji vaihtuukin pellon puolelle. Ensi viikolla meille tulee reilu 10 000 parsan juurakkoa ja ne olisi tarkoitus saada maahan mahdollisimman pian. Juurakot kun kuivuvat helposti. Tulevaa parsalohkoa onkin valmisteltu kevään aikana huolella kohti uutta tehtäväänsä. Kevättalvella ilmoitin nykyisen ja tulevan parsalohkon luomuvalvontaan. Nyt niillä on menossa luomun ensimmäinen siirtymävuosi. Pellosta on torjuttu juolavehnää juolannostimella, kerätty kivet Kivi-Pekalla ja levitetty luomulannoite. Ensi viikkoa ja juurakoita odotellessa…

Kollegalta lainatulla juolannostimella pöllyteltiin juolavehnän juuret pellon pintaan kuivumaan.

Harmaasta vihreäksi

Toukotöiden aikaan minulla oli paha aavistus takaraivossa, että tästä tulee samanlainen Sahara-kesä kuin viime vuodesta. Pellot olivat yhtä tomua, laidunnurmikaan ei oikein malttanut lähteä kasvuun ja joka paikassa oli pelkkää harmaata. Nyt, vaikka kylvöjen päälle on satanutkin yhteensä vain vajaa 20mm vettä, näyttää jo paljon vihreämmältä.

Mallasohrat ja kaurat ovat orastuneet tasaisesti ja kylmän sääjakson ansiosta niillä on jo hurjat juuret. Härkäpapu ja rapsikin ovat taimella, rapsi tosin harvempana kuin toivoin. Seuraavana ohjelmassa kaikilla isoilla pelloilla on rikkakasvien ja tuhohyönteisten tarkkailu ja torjunta. Rapsille ja mallasohralle levitän vielä vähän lisää lannoitettakin, kunhan ne pääsevät kunnolla kasvuun.

Mallasohra pyrki kahden viikon jälkeen vihdoin pintaan.

Viime keväänä istutettu parsa on lämpimien kelien aikana hurahtanut jo melkein metriseksi. Rikkakasvien torjunnassa on pilotoitu keväällä vanhoista sokerijuurikasharan osista rakenneltua haraa. Hyvin hara on periaatteessa toiminutkin tähän asti, mutta voiko pitkäksi venähtäneen parsan päältä ajella enää traktorilla ja haralla? Se jää nähtäväksi. Rikkakasvit ovat osoittautuneet lyhyen kokemukseni perusteella parsanviljelyn suurimmaksi haasteeksi. Ei auta kuin laittaa propellihattu päähän ja jatkaa kehitystyötä.

Parsa venähti melkein metriseksi muutamassa päivässä.

Vaikka työpäivät venyvät keväisin pitkiksi, on se silti viljelijän parasta aikaa. Ladon nurkalla tuoksuu tuomi ja puimalan päädyssä voi kävellä omenankukkasateen läpi. Metsälaitumelta löytyy valkovuokkojen jälkeen lemmikkimeri. Kun joka puolella harmaana paistaneet pellot, pientareet ja koivikot räjähtävät vihreiksi, ei voi kun ihmetellä ja ihastella kasvun ihmettä. Keväällä kaikki on vielä mahdollista.

Kevään kuulumisia kerrattiin myös viljelijäkollegoiden Kämärin Tiitin ja Taalaksen Sirin kanssa.