Viljelijän joulukalenteri

Joulukalenteri kuuluu joulunodotukseen yhtä kiinteästi kuin tähti kuusenlatvaan. Pohdin eräänä marraskuun lopun aamuna sähkökatkon pimentämässä aamupalapöydässä, millainen on hyvä joulukalenteri.

Kuvakalenteri on aina varma valinta. Ihan kiva, mutta vähän yllätyksetön. Suklaa- ja karkkiversioissa on hyvä ajatus, ainakin näin sokerihiirelle. Mutta eihän vain yksi pieni suklaapala riitä. Joka luukusta pitäisi tulla vähintään patukka. Arpakalenterikin minulla oli kerran, mutta se vasta oli pettymys, kun voitot jäivätkin vitoseen.

Hyvä joulukalenteri olisi sellainen, josta saisi joka päivä jotain hyödyllistä. Siispä hahmottelinkin viljelijälle sopivan joulukalenterin. Kas tässä:

  1. luukku: Kourallinen rengassokkia
    Rengassokka. Pieni mutta niin pirun tärkeä kapistus. Et huomaa tai pane merkille, missä niitä lojuu, koska ainahan niitä lojuu joka paikassa: pajan pöydällä, traktorin penkin takana, ikkunalaudoilla… Mutta kun ruisku pitäisi saada traktorin perään, sokat ovat kadonneet koko planeetalta. Tai sitten löytyy se yksi, joka on liian paksu.
  2. luukku: Iso pöytäkynttilä
    Kun sähköt naksahtavat poikki aamupalapöydässä, voi lehden lukua jatkaa kynttilän valossa.
  3. luukku: Lämpimät työrukkaset, joiden päälle vielä lämpimämmät rukkaset
    Sormien palelu talvella ulkotöissä on yhtä varmaa kuin juhannussade. Jossain vaiheessa palelee.
  4. luukku: Rulla ilmastointiteippiä, sellaista kestävää laatua
    Ilmastointiteippi kuuluu viljelijän vakiovarusteisiin. Joka traktorissa on oltava oma rullansa ja mielellään myös pajalla ja kuivurilla omansa. Mitä ei ilmastointiteipillä voi korjata, sitä ei ole olemassa.
  5. luukku: Paksu musta tussi
    Se pelastaa päivän, jolla on tussi taskussa. Mitä useammin tussilla muistaa merkitä, mitä missäkin siemensäkissä on tai mihin asti sitä säätövipua oli käännetty, sitä helpommaksi elämänsä tekee.
  6. luukku: Kynsiharja
    Oli itsenäisyyspäivä tai ei, viljelijällä on aina jonkin verran isänmaata kynsien alla.
  7. luukku: Kovasin tai tahko
    Jostain syystä viljelijän puukko on aina tylsä. Ehkä siksi, että sillä muun muassa avataan lannoitesäkit ja rapsutetaan puimurin viettopinnat puhtaaksi.
  8. luukku: Paksu luonnoslehtiö
    Maatilalla riittää aina uusia ideoita ja askartelua. Koska useimpia projekteja voi toteuttaa vain kesällä, talvi on hyvää aikaa suunnitella. Esimerkiksi kylmiötä navetan päätyyn tai puimalan lattian uusimista.
  9. luukku: Toinen iso pöytäkynttilä
    Jos sähköt ovat edelleen pois, näkee paremmin lukea sitä lehteä, kun kynttilöitä on kaksi.
  10. luukku: Laskin
    Talvella on laskettava, mitä kesän ahkeroinnista jäi käteen.
  11. luukku: Välipalapatukoita
    Koska normaalin työpäivän aikana viljelijä kiitää paikasta toiseen ja ehtii yleensä vain kerran ruokapäytään, voi välipalapatukoilla edes vähän paikata väliin jäävää ateriaa.
  12. luukku: Pipo, lämmin ja tuulenpitävä
    Talvipukeutumisessa parasta on pipo. Vaikka tukka muistuttaa aamuisin leijonanharjaa, ei haittaa. Pipo päähän ja viljelijä on heti salonkikelpoinen. Sitä paitsi hieno pipo lämmittää sekä päätä että sielua.
  13. luukku: Otsalamppu, pieni, kirkas ja ladattava
    Tähän aikaan vuodesta ulkona on kuin säkissä. Jos haluaa mennä pihavaloa edemmäs kotoa, on lamppu ehdoton. Myös traktorin lämmityspistoke löytyy käsikopelon sijaan nopeammin, kun on valoa otsalla.
  14. luukku: Rautalankaa, mukavan taipuisaa, mutta silti kestävää
    Viljelijä on mestärivirittelijä. Ja virityksiin hyvin usein tarvitaan rautalankaa.
  15. luukku: Kertakäyttöisiä hengityssuojaimia
    Maatilalla on paljon pölyäviä asioita. Vilja pölyää, heinä pölyää, kuiva pellon pintakin pölyää, kun siitä ajaa äkeellä tai kylvökoneella. Yleensä hengityssuojaimen käyttö tulee mieleen, kun yskimisestä ei meinää tulla loppua.
  16. luukku: Sormipattereita
    Viljelijät ovat radion suurkuuntelijoita. Jotta radiopeltoreista kuuluisi jotain raivatessa tai ruiskuttaessa, on hyvä olla varalla aina uusia pattereita pöytälaatikossa.
  17. luukku: Kolmas iso pöytäkynttilä
    Kolmen kynttilän valossa voi jo yrittää työntää langan neulan silmään ja paikata rikkinäisiä kalsareita sähkökatkosta huolimatta.
  18. luukku: Ruuvilajitelma, Torxipäät
    Mitä enemmän ja erilaisempia ruuveja, sitä varmemmin löytää juuri sopivan. Yleensä juuri sopivia ruuveja ei koskaan löydä omasta laatikosta ja on pakko karauttaa Lammille rautakauppaan.
  19. luukku: Paperikalenteri
    Viljelijällä on etenkin kesällä paljon muistettavaa. Usein viljelijä kuvittelee muistavansa vielä puolen vuoden päästä, mikä päivä ja kuinka paljon sitä lannoitetta levitettiin nurmille ensimmäisen niiton jälkeen. Ei hän muista. Jos ei kirjoita sitä saman päivän iltana kalenteriin.
  20. luukku: Villasukat, omien lampaiden villasta
    Mikään ei harmita aikuista ihmistä niin paljon kuin varpaiden palelu pakkaspäivänä. Villasukkia viljelijällä kuluu paljon ja niiden on oltava lämpimät.
  21. luukku: Ikkunanpesin (ja sopiva säätila)
    Joulukuu on viljelijälle parasta aikaa pestä ikkunat. Koska keväällä ei ehdi, kesälläkään ei ehdi, syksylläkään ei ehdi saati sitte jaksa… Ja sitten onkin jo joulukuu. Kärpäsenkakoille kyytiä!
  22. luukku: Lankaa ja puikot
    Koska ikkunatkin on jo pesty ja kuusi haettu pellon reunasta, voi joulua odotellessa sykkyröityä sohvankulmaan ja aloittaa isännän toivoman villapaidan.
  23. luukku: Neljäs iso pöytäkynttilä
    Kun joulumyrsky humisee ulkona eikä sähköjä vieläkään ole, voi ihailla neljää kynttilää tuvan pöydällä.
  24. luukku: Iso korillinen kotimaisia jouluherkkuja
    Mikä sen parempi tapa viettää joulua kuin nauttia oman ja viljelijäkollegoiden työn tuloksista.

Lämmintä joulunodotusta!

Saara